SÄRESTÖNIEMI - MUSEO
Särestö on ainutlaatuinen ja ympärivuotinen vierailukohde keskellä kauneinta luontoa, Ounasjoen varrella, Kittilän Kaukosessa. Rauhalllinen luonnonläheinen miljöö ja Reidar Särestöniemen monipuolinen taide tarjoavat kaikenikäisille kävijöille unohtumattoman elämyksen.
Särestöniemi-museo esittelee taiteilija, professori Reidar Särestöniemen (1925–1981) taidetta ja hänen asuin- ja työympäristönsä: Särestöniemi on tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ja aikansa merkittävin lappilainen taiteilija. Hänelle tärkein inspiraation lähde oli pohjoinen arktinen luonto ja ihmiset tarinoineen.
Särestöniemi-museo on avattu yleisölle vuonna 1985. Toimintaa ylläpiti Särestöniemen museosäätiö kevääseen 2016 asti. Nykyään museotoiminnasta vastaa Kauko Sorjosen säätiö.
Museoalueella on varsinaisten museokohteiden lisäksi kahvila- ja toimistorakennus, jossa palvelee lipunmyynti ja kahvila. Museokierroksella tulee kävelyä kolmen eri museokohteen välillä n. kilometri.
Vanha Särestö on Reidar Särestöniemen synnyinkoti. Kotitila edustaa vanhaa peräpohjalaista rakennusperinnettä.
Reidar Särestöniemen isoisä Heikki Kaukonen osti tilan 1800-luvun lopulla. Päärakennus on rakennettu vuonna 1873. Vastapäätä päärakennusta on tallipuoji ja sen vieressä navettalato. Vieressä virtaa Ounasjoki, joka toimi ennen kulkuväylänä. Tie Särestöön tehtiin vasta museon perustamisen myötä vuonna 1985.
Reidarin lapsuudessa Särestön talous oli pitkälti omavaraista. Talossa pidettiin karjaa, viljeltiin ohraa, heinää ja perunaa. Tärkeä osuus oli lohen pyynnillä ja metsästyksellä. Omavaraisessa taloudessa tehtiin paljon käsitöitä. Pirtissä on nähtävillä niin miesten kun naisten käsitöihin liittyvää esineistöä.
Reidarin äiti Alma oli syntynyt ja kasvanut Norjassa ja ikävöi takaisin sinne. Hän laittoi seinälle Norjan kuninkaallisten kuvat. Reidarilla oli lapsena tapana kertoa kävijöille, että seinällä oli kuvat hänen isovanhemmistaan. Pirtin seinällä oleva kellokokoelma on Anton-veljen keräämä.
Pirtti toimi Reidarin ateljeena vuosina 1960–1965. Saadakseen luonnonvaloa maalaamiseen Reidar suurennutti pirtin ikkunat ja levytti seinät ja katon valkoisiksi. Kirjahyllyssä on valokuvia pirttiateljeen ajoilta.
Särestöniemen vanhemmat asuivat kuolemaansa asti kotitilallaan 1970-luvun puoliväliin asti. Taloa jäi heidän jälkeen asuttamaan Anton-veli, joka kuoli vuonna 1997.
Vanhan Särestön rakennukset on restauroitu 2000-luvulla ja ne on palautettu kuvastamaan Reidarin nuoruusaikaa 1940–1950-luvuilla.
Vanha Särestö esittelee vanhaa Ounasjokivarren elämäntapaa sekä Reidarin perhettä ja taustoja.
Reidarin Ateljee ja tulipalossa tuhoutunut ensimmäinen ateljee
Reidar Särestöniemellä oli Ounasjoen rannassa 1965 valmistunut ensimmäinen ateljee-asuinrakennus, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1977. Palossa tuhoutui Särestöniemen koko omaisuus; koti ja työpaikka rakkaine muistoineen. Tulipalon syttymissyy jäi epäselväksi, mutta syylliseksi arveltiin sähkölaitteita. Vanhasta ateljeesta on jäljellä museoalueella kivijalka.
Hyvin pian tulipalon jälkeen alettiin suunnitella uutta ateljeeta ja se valmistuikin vuoden 1978 lokakuussa.
Ateljeen ovat suunnitelleet arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä. Talon rakentaminen kesti neljä kuukautta ja 13 päivää. Ateljeessa on 200 neliötä kerrosta kohti.
Ateljeehen on suunniteltu hyvä valaistus. Työhuoneen ikkuna avautuu länteen, jolloin vältytään etelän häikäisevältä valolta. Lisäksi hirsiseinät on käsitelty sisäpuolelta ultraviolettilakalla, mikä säilyttää hirren vaalean värin.
Särestöniemi ei kotiutunut uuteen kotiinsa, vaan kaipasi vanhaa ateljeekotiaan. Uusi talo tuntui oudolta, tyhjältä ja asumattomalta. Reidar ehti asua uudessa kodissaan reilut kaksi vuotta, sillä hän kuoli vuonna 1981 vain 56-vuotiaana. Kuolinsyynä oli sydänkohtaus.
Ateljeessa esitellään Reidar Särestöniemen varhaisempaa tuotantoa ja hänen elämäänsä. Ateljee toimii myös taidetyöpaja-, konsertti- ja tapahtumatilana tilauksesta.
Galleria on valmistunut vuonna 1972 ja myös sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä.
Reidar Särestöniemi oli tunnettu taiteilija jo eläessään ja Särestö suosittu vierailukohde. 1970-luvun alussa Särestöön vaelsi vuosittain tuhansia vierailijoita. Koska taiteilija ei jatkuvien keskeytysten vuoksi saanut työrauhaa ateljeessaan, rakennettiin ateljeen viereen erillinen näyttelytila eli galleria.
Särestöniemen taide sai sisältönsä ympäröivästä Lapin luonnosta. Jängät ja tunturit, riekot, ilvekset ja porot samoin kuin jaara eli pässi esiintyvät lukuisina Särestöniemen töissä. Usein eläinhahmot kuvaavat taiteilijaa itseään. Lapin luonto näkyy paitsi kuva-aiheissa, myös Särestöniemen töiden vahvassa värimaailmassa, joka aikanaan oli suomalaisessa taiteessa hyvinkin poikkeava. Hän teki kokeiluja väreillä ja tutki niiden tarjoamia mahdollisuuksia koko taiteilijanuransa ajan.
Vaikka Lappi oli Reidar Särestöniemelle tärkeä taiteellinen lähtökohta, hänen töissään on vaikutteita eurooppalaisen modernismin suurista nimistä venäläiseen taiteeseen ja esihistoriallisiin luolamaalauksiin.
Särestöniemen tuotannossa on nähtävissä erilaisia kausia: 1950-luvun maalaukset ja grafiikka poikkeavat hänen tunnetuimmista töistään, 1960- ja 1970-lukujen suurista ja värikkäistä öljyvärimaalauksista.
Galleriassa esillä oleva päänäyttely vaihtuu kerran vuodessa ja esillä on aina monipuolisesti Reidar Särestöniemen taidetta.