Kuva Heikki Rissanen
Reidar Särestöniemi
”Mie teen näitä kuvia, ja toivon, että jotakin parempaa ne ihmisille antavat.
Mie kerron niissä, niinku taiteilijat ylhensäki, maailmasta, joka meillä on täällä.
Minusta tämä Lappi on seutukuntaa, jossa ihmiset taistelevat oman elämänsä ja oman sielunsa vuoksi. ”
Reidar Särestöniemi (1925–1981) on eräs tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ja aikansa merkittävin lappilainen taiteilija. Hän syntyi nuorimpana lapsena Alma ja Matti Kaukosen, sittemmin Särestöniemen, seitsenlapsiseen perheeseen Kittilän Kaukosen kylään.
Särestöniemi aloitti taideopinnot vuonna 1947 taiteilija Aale Hakavan yksityisoppilaana ja pääsi seuraavana vuonna opiskelijaksi Suomen Taideakatemiaan (1948-1952). Hän jatkoi taideopintoja vielä Leningradissa Ilja Repin -instituutissa 1956-1959. Särestöniemen taiteilijanura lähti nousuun vuosina 1959 ja 1960 Helsingissä pidettyjen ensimmäisten yksityisnäyttelyiden myötä.
Opintojen jälkeen Särestöniemi päätti asettua kotitilalleen Särestöön, missä hän asui työskenteli lapsuudenkotinsa vanhassa pirtissä. Hän rakennutti ensimmäisen ateljeekotinsa vuonna 1965. Särestöniemen tuotannossa on erotettavissa erilaisia kausia: 1950-luvun maalaukset ja grafiikka poikkeavat hänen tunnetuimmista töistään, 1960- ja 1970-lukujen suurista ja värikkäistä öljymaalauksista. Hänen teoksissaan on nähty vaikutteita eurooppalaisen modernismin suurista nimistä venäläiseen taiteeseen ja esihistoriallisiin luolamaalauksiin.
Tärkein inspiraation lähde oli kuitenkin pohjoinen arktinen luonto ja ihmiset tarinoineen. Särestöniemen maalauksissa kevään kukat kukkivat jängällä, kesäyön ”koskaanlaskematon” aurinko hehkuu punaisena ja huurrekoivikot kimmeltävät talvipäivän kajossa tai viiksekkäät karhut ja ilvekset syleilevät toisiaan ja rakastuneet hylkeet lepäävät Jäämeren rannalla. Särestöniemi sanoi tutkivansa luontoa mutta katsovansa samalla syvälle itseensä. Usein eläinhahmot kuvasivat häntä itseään. Värit ovat Särestöniemen töiden tärkein elementti. Hän teki kokeiluja väreillä ja tutki niiden tarjoamia mahdollisuuksia koko taiteilijanuransa ajan.
Särestöniemi herätti aikanaan keskustelua niin taiteellaan kuin värikkäällä persoonallaan. Lehdistö luonnehti häntä Pohjolan Picassoksi ja värien ruhtinaaksi. Presidentti Urho Kekkonen myönsi Särestöniemelle professorin arvonimen 1974. Reidar Särestöniemi menehtyi 27.5.1981 vain 56-vuotiaana.
Taidehistorioitsija Juha Ilvas arvioi Särestöniemen vaikutusta nykytaiteeseen:
”Nykytaiteen alati muuttuvassa kentässä monet Reidar Särestöniemen taiteellisista ratkaisuista ovat tulleet yleisiksi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Se mikä on aikanaan shokeerannut on tänään hyväksyttyä, se mikä tuntui eilen kuriositeetilta voi edustaa tänään taiteen valtavirtauksia.”