Reidarista
”Maalauksissani on vain minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko minun elämäni.”
Reidar Särestöniemi (1925–1981) on eräs tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ja aikansa merkittävin lappilainen taiteilija. Hän syntyi nuorimpana lapsena Alma ja Matti Kaukosen, sittemmin Särestöniemen, seitsenlapsiseen perheeseen Kittilän Kaukosen kylään.
Reidar Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemiassa Helsingissä (1947–1952) ja Ilja Repin -instituutissa Leningradissa (1956–1959). Särestöniemen taiteilijanura lähti nousuun ensimmäisen yksityisnäyttelyn myötä, jonka hän piti Helsingissä 1959. Opiskeluvuosiaan lukuun ottamatta Särestöniemi eli koko elämänsä kotitilallaan. Hänelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi 1975. Reidar Särestöniemi oli värikäs henkilö, joka herätti aikanaan keskustelua niin taiteensa sisällöstä kuin omasta persoonallisuudestaankin.
Museo
Särestöniemi-museo on avattu yleisölle vuonna 1985. Toimintaa ylläpiti Särestöniemen museosäätiö kevääseen 2016 asti. Nykyään museotoiminnasta vastaa Kauko Sorjosen säätiö. Kahvila- ja toimistorakennus on valmistunut vuonna 1988 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä.
Vanha Särestö
Vanha Särestö on Reidar Särestöniemen synnyinkoti. Kotitila edustaa vanhaa peräpohjalaista rakennusperinnettä. Reidar Särestöniemen isoisä Heikki Kaukonen osti tilan 1800-luvun lopulla. Päärakennus on rakennettu vuonna 1873. Vastapäätä päärakennusta on tallipuoji ja sen vieressä navettalato. Vieressä virtaa Ounasjoki, joka toimi ennen kulkuväylänä. Tie Särestöön tehtiin vasta museon perustamisen myötä vuonna 1985.
Reidarin lapsuudessa Särestön talous oli pitkälti omavaraista. Talossa pidettiin karjaa, viljeltiin ohraa, heinää ja perunaa. Tärkeä osuus oli lohen pyynnillä ja metsästyksellä. Omavaraisessa taloudessa tehtiin paljon käsitöitä. Pirtissä on nähtävillä niin miesten kun naisten käsitöihin liittyvää esineistöä.
Reidarin äiti Alma oli syntynyt ja kasvanut Norjassa ja ikävöi takaisin sinne. Hän laittoi seinälle Norjan kuninkaallisten kuvat. Reidarilla oli lapsena tapana kertoa kävijöille, että seinällä oli kuvat hänen isovanhemmistaan. Pirtin seinällä oleva kellokokoelma on Anton-veljen keräämä. Pirtti toimi Reidarin ateljeena vuosina 1960–1965. Saadakseen luonnonvaloa maalaamiseen Reidar suurennutti pirtin ikkunat ja levytti seinät ja katon valkoisiksi. Kirjahyllyssä on valokuvia pirttiateljeen ajoilta.
Särestöniemen vanhemmat asuivat kuolemaansa asti kotitilallaan 1970-luvun puoliväliin asti. Taloa jäi heidän jälkeen asuttamaan Anton-veli, joka kuoli vuonna 1997. Vanhan Särestön rakennukset on restauroitu 2000-luvulla ja ne on palautettu kuvastamaan Reidarin nuoruusaikaa 1940–1950-luvuilla.
Ateljee
Ateljee-asuinrakennus valmistui vuonna 1978 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä. Reidar Särestöniemellä oli joen rannassa ensimmäinen ateljee-asuinrakennus, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1977. Hyvin pian tulipalon jälkeen alettiin suunnitella uutta ateljeeta ja se valmistuikin vuoden 1978 lokakuussa. Talon rakentaminen kesti neljä kuukautta ja 13 päivää. Ateljeessa on 200 neliötä kerrosta kohti.
Ateljeehen on suunniteltu hyvä valaistus. Työhuoneen ikkuna avautuu länteen, jolloin vältytään etelän häikäisevältä valolta. Lisäksi hirsiseinät on käsitelty sisäpuolelta ultraviolettilakalla, mikä säilyttää hirren vaalean värin. Särestöniemi ei kotiutunut uuteen kotiinsa, vaan kaipasi vanhaa
ateljeekotiaan. Uusi talo tuntui oudolta, tyhjältä ja asumattomalta. Reidar ehti asua uudessa kodissaan reilut kaksi vuotta, sillä hän kuoli vuonna 1981 vain 56-vuotiaana. Kuolinsyynä oli sydänkohtaus.
Galleria
Galleria on valmistunut vuonna 1972 ja myös sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä. Reidar Särestöniemi oli tunnettu taiteilija jo eläessään ja Särestö suosittu vierailukohde. 1970-luvun alussa Särestöön vaelsi vuosittain tuhansia vierailijoita. Koska taiteilija ei jatkuvien keskeytysten vuoksi saanut työrauhaa ateljeessaan, rakennettiin ateljeen viereen erillinen näyttelytila eli galleria.
Särestöniemen taide sai sisältönsä ympäröivästä Lapin luonnosta. Jängät ja tunturit, riekot, ilvekset ja porot samoin kuin jaara eli pässi esiintyvät lukuisina Särestöniemen töissä. Usein eläinhahmot kuvaavat taiteilijaa itseään. Lapin luonto näkyy paitsi kuva-aiheissa, myös Särestöniemen töiden vahvassa värimaailmassa, joka aikanaan oli suomalaisessa taiteessa hyvinkin poikkeava. Hän teki kokeiluja väreillä ja tutki niiden tarjoamia mahdollisuuksia koko taiteilijanuransa ajan.
Vaikka Lappi oli Reidar Särestöniemelle tärkeä taiteellinen lähtökohta, hänen töissään on vaikutteita eurooppalaisen modernismin suurista nimistä venäläiseen taiteeseen ja esihistoriallisiin luolamaalauksiin. Särestöniemen tuotannossa on nähtävissä erilaisia kausia: 1950-luvun maalaukset ja grafiikka poikkeavat hänen tunnetuimmista töistään, 1960- ja 1970-lukujen suurista ja värikkäistä öljyvärimaalauksista.
Palanut Ateljee (1965-77)
Nykyistä ateljeerakennusta edelsi aiempi ateljee-asuinrakennus, joka tuhoutui tulipalossa uudenvuodenaattoyönä 1977. Palossa tuhoutui Särestöniemen koko omaisuus; koti ja työpaikka rakkaine muistoineen. Tulipalon syttymissyy jäi epäselväksi, mutta syylliseksi arveltiin sähkölaitteita. Ensimmäisen ateljeen kivijalka on nähtävillä gallerian vieressä. Kellarikerroksen päälle on myöhemmin rakennettu hirsirakennus. Rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Robert Gunst.
